lauantai 21. maaliskuuta 2015

Jääpalatsin Lumikuningatar saa vieraan

Jääpalatsi sijaitsee tyttären nukketalossa, ihan Keijumetsän vieressä. Jääpalatsia suunnittelin puolisen vuotta mielessäni ja lopultakin oli tullut aika toteuttaa tyttärelle tehdyt lupaukset.
 Lumikuningattaren toteutti eräs miniystäväni. Lumikuningatar on, sanoisimmeko, aika ilkeä eikä mitenkään ystävällinen. Hän on sisältä yhtä jäinen kuin palatsinsa. Kylmä ja kristallinkova. kaikki eläväiset hän on jäädyttänyt patsaiksi, koska nämä aikoivat paeta hänen luotaan sinne eksyttyään, sillä kukapa pahan kuningattaren luo omasta halustaan tahtoisi mennä.
Juuri silloin, kun Lumikuningatar aikoo tarttua pöydällä olevaan jääkakkuunsa ja ahmia sen suihinsa, hän kuulee takaa kilahduksen.
 - Kuka sinä olet, ja miten uskallat tunkeutua palatsiini? Lumikuningatar kiljaisee.
 Jäärailon vieressä seisoo nuori poika katsellen ihmeissään  ympärilleen.
- Etsin keijumetsää, hän sopertaa. Olen Prinssi Uljas Peräkammarinpoika ja isäni sanoi että on aika hankkia keijuvaimo. Tämä ei taida olla ihan oikea paikka?

- Vai vaimoa sinä etsit, poikaparka! Huudahtaa kuningatar. Etpä paremmasta tiedä. Ja Lumikuningatar kohottaa kätensä, jossa prinssi näkee jäisen sauvan. Sitä hän ei tiedä, että se on taikasauva, jolla kuningatar on jäädyttänyt kaiken ympäriltään.
 Kuningattaren heilautettua muutaman kerran taikasauvaansa välähtää silmiä häikäisevä valo...
Prinssi sulkee silmänsä vaistomaisesti ja Lumikuningatar näkee Prinssin kasvot, joita kehystää vaaleat kiharat... Lumikuningatar tuijottaa häkeltyneenä poikaa, minkä vertaista ei ole aiemmin nähnyt ja unohtaa taikalorun loppuosan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti