perjantai 26. joulukuuta 2014

Jouluna 2014 Metsäkorven kartanossa

Metsäkorven kartanossa on asustanut ykisnäinen naisihminen, Dagmar perittyään talonsa vanhemmiltaan. Hän oli lapseton ja Amandan kuolleen Herbert-puolison sisko. Dagmar rakasti lapsia yli kaiken ja tahtoi heille tuottaa iloa ja elämyksiä, joita muutoin lapset eivät olisi kokeneet.
Tällainen oli joulu Kartanossa joskus kauan sitten.

 Siispä ullakolle Dagmar sisusti lasten leikkeihin kokonaisen huoneen, jossa oli myös tämä täydellinen intiaanileiri
 Itseoikeutetusti myös lemmikkejä, kuten kissa, majaili os´dottamassa hoivaa lapsilta.
 Joka vuosi huone täydentyi pikkutavaroilla. nyt sinne löysi tiensä enkelinsiivet, perhostaulu, lippunauha...
 ...sekä tietysti kirja, joka olikin heti ollut luettavana ja tutkittavana.
Nykyisin talon ollessa tyhjänä asukkaista, huone pölyttyy eikä kukaan leiki tavaroilla. Ellei talossa majaile kummitus, joka huhujen mukaan on nähty aina silloin tällöin vilahdukselta. Näin ainakin ohikulkijat kertovat. Siksi talo ei ole mennyt kaupaksikaan, vaikka myynti-ilmoituksia onkin perikunta ahkerasti laitellut. Ihmisten pelko on yhtä suuri kuitenkin kuin uteliaisuus, joten mistäpä sen tietää, vaikka jonain päivänä uteliaisuus voittaa pelon ja talo saa kuin saakin uudet asukkaat.

Sitä ennen kuitenkin joulunvieton 2. osa Metsäkorven kartanossa luettavissa huomenna. Tai ylihuomenna... tai...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti