sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joulukalenteri 2014

Vihdoinkin pääsi alkuun tämänvuotinen luukkujen availu!
Tänä vuonna pääasiassa sainkin vaihtokavereikseni aivan uudet tuttavuudet, muutamaa "vanhaa" lukuunottamatta.
Ensimmäinen luukku on saapunut Liisalta.  Hänellä ei ole omaa blogia.
Luukun sisältä paljastui ihana pitsinen kori sekä upeita leivonnaisia.

Minä laitoin Liisan luukkuun kirjoituspöydälle tavaraa; alustan mustepullon ja sulkakynän sekä opetustaulun. Ovatkohan nämä liian isoja Lundby-kokoon? Toivottavasti eivät!!


maanantai 10. marraskuuta 2014

Vauvan vaunut

Joskus muinoin tein tällaiset vaunut.
 Koppa on punottua narua, jossa rautalanka sisällä. Renkaat on massasta ja rautalangasta. Keskiönä joku helmi, mihin akselin sai kiinni. Renkaat pyörivät.


 Kopan alle kiinnitin puusta vuollun palasen, jonka alaosan sisällä kulkee akseli renkaasta toiseen. Ei aavistustakaan enää miten tuokin tuli oikeasti toteutettua!

 Työntöaisa on puutikku, joka on kiinnitetty kaksinkerroin taivutetulla rautalangalla joka on punottu sekä taivutettu muotoon. Rautalanka on kiinnitetty koppaan jollain konstilla, mitä en nyt muista. Ehkä parilla ylimääräisellä rautalankasilmukalla.
 Koppa on sisustettu brosyyrikankaalla.
Kuomun runkona on samaa narua kuin mistä koppa on tehty. Kuomu on päällystetty samalla brodyyrikankaalla kuin vaunun sisäpuoli. Reunassa on puuvillapitsi. Kuomun voi nostaa ja laskea.

lauantai 8. marraskuuta 2014

Fia sairaalassa

Fian käsi saatiin kiinnitettyä ranteesta joten kuten.
Eihän siitä ihan täydellinen tullut, mutta kukapa sitä ihan täydellinen on ilman poikkimenneitä käsiäkään.

Harmittavasti vaan havaittiin, että kaatumisen seurauksena myös muita haavereita oli potilaalle tullut. Vai oliko tämä reisivamma tullut ambulanssikuljetuksen aikana, sitä ei voinut varmuudella tietää. Toisaalta lääkärin pitkällisten tutkimusten seurauksena todettiin, että revenneiden lihasten reunat olivat sen verran jo arpeutuneet, että vamma todennäköisesti oli kovin vanha jo.



Potilaan vointi ei kasvoista päätellen näyttänyt kovin hemaisevalta, ihmettelivät hoitajat.
Potilaan punertavanruskeat hiukset muuttuivat valkoisiksi ja kiharat suoristuivat hiusten kasvaessa.
Niitä ei kuulunut hoitajien leikata, eiväthän he mitään kampaajia sentään olleet!

 Potilaan olkavarteen levisi bakteeri ranteen haavasta, vaikkei siihen oltu koskettu millään aineella tai välineellä yhteenliittämisen jälkeen. Koko hoitohenkilökunta oli tuosta seikasta yhtämieltä. Ei oltu koskettu!

Potilas alkoi hourimaan Ranskasta, joten potilasvuoteen taakse seinälle laitettiin kuva ranskalaisesta kylästä. Jospa se piristäisi potilasta. Mutta kuka oli Erik, josta hän houri? Mitä tekemistä Ranskassa asuvalla Erikillä oli potilaan voinnin huononemisen kanssa? Potilas noitui ja huusi. Mahtoiko hänellä olla tuskia? Lääkäri väitti, ettei potilas mitään tunne,  mutta laittoi siitä huolimatta tipan potilaalle.
Hyvästä ja kärsivällisestä hoidosta huolimatta potilaan saama sairaalabakteeeri, joka tarttui mistä lie potilaan niveliin, sai nivelet kummasti irtoilemaan ja suolet pursuivat lonkkanivelestä ulos.
Vihreä litkukaan ei auttanut, vaikka kaikki tiesivät, että vihreä on punaisen vastaväri ja sen olisi pitänyt poistaa kaikki punainen tulehdusmömmö.
Hoitajat ehdottivat lääkärille viimeisenä keinona salaperäistä punakorkkista pulloa, joka sisälsi kammottavaa kaikenkiinnittävää pika-ainetta, jotta potilas saataisiin eheytettyä. Lääkäri puisteli päätään, sillä silloin potilas olisi täysin liikkumaan kykenemätön, vuodepotilas tai ikuisesti yhdessä asennossa seisova. Mitä se sellainen elämä olisi?
Eikö mitään? Kysyivät hoitajat, vaikka tiesivät jo vastauksen. Oli siis parasta antaa levottoman sielun poistua maailmasta. Hoitajat pyörittelivät potilaan jäseniä. Voisikohan näitä käyttää varaosina? Vain toista, toinenhan on ihan viallinen. Mutta kuka haluaa olla yksikätinen?
Mitään ei ole tehtävissä, totesi lääkäri. Ja niin päättyi Fian tarina. Hänen talonsa jäi tyhjilleen lasten muutettua pois omille teilleen. Mutta lapset päättivät pistää rahoiksi ja panivat talon myyntiin...


Kaikella kunnioituksella hoitajia ja lääkäreitä kohtaan. Ei ole tarkoitus mitenkään halventaa, sillä olen itsekin saman alan ammattilainen.  Joskus täytyy vaan irrotella...

tiistai 4. marraskuuta 2014

Postia Sulolle

Sutenööri-Sulon tarina jatkuu HonoLulussa, jonne hän sai kirjeen äidiltään. Tässä tämä kirje nyt kuitenkin on, koko tarinan ja Sulon ja Mailiksen kuulumisia voi seurata tuosta linkistä.

Rakas poikani Sulo!

Pakettisi yllätti minut täysin, sillä harvoinpa olet äitillesi mitään antanut. Kovin oli herttaista kun nyt äitiäsi runsain mitoin muistit. Yllätys oli sekin, ettet kerjännyt rahaa tällä kertaa. Ilmeisesti pääsit sittenkin rikkaisiin naimisiin, mistä olen onnellinen ja siitä myös että sain sinut matkoihisi  täältä, tai siis että joku sinut huoli. Onhan se ihana kuulla kuinka rakkaus kukoistaa, ettei vaimosi halua päästää sinua pois silmistään. Minun silmiä särkee jo sinun ajatteleminenkin.

Nyt kun et ole enää luonani sainkin säästöön sen verran rahaa, että pääsin lomalle Amsterdamiin. Siellä sitä olisi Maililksellesi mallia Miestentaloista, vaikka pahoin pelkään että malli on juuri sieltä otettu. Tässä kuitenkin pari matkamuistoa.  Anna ne lahjaksi Mailikselle, jospa leppyisi sinuun. Anna myös nuo alushousut kun kuvissa vilkkuu yhtä sun toista sopimatonta. Voisihan Mailis kasvattaa ympärysmittaansa, siksi noita herkkuja. Älä kuitenkaan itse koske niihin! Herkuista puheen ollen, en tiedä uskallanko koskea noihin sieniin? Muistathan kun yhdessä sienimetsällä ollessa maistelimme kaikkea. Minua niin nauratti kun näin sinun hetkessä kasvavan! Minuun maistelut eivät vaikuttaneet samalla tavalla, mutta kuka tietää jos nyt?

Näin että olet ollut samoissa vaatteissa muutostasi asti! Tässä vanha nahkatakkisi joka löytyi kellarista. Hiiret sitä jo jyrsivät, mutta ehdin pelastaa. En muista mahtuuko se päällesi tai nuo muutkaan vaatteet, Olethan lopettanut sienien syömisen?! Löysin tuon ainoan lelusi. Laitan sen mukaan iltojesi iloksi.

Kirjoita taas, vaikka vuoden kuluttua! Äiti
PS. Hakaneula on Mailiksen pöksýissä sen vuoksi, että voit laittaa housut takaa paidanhelmaan kiinni, pysyvät housut paremmin jalassa. Sama äiti 

 
Kaappasin kuvan HonoLulusta. Sulon avattua pakettinsa. Sulohan kärsii akromegaliasta eli jättikasvuisuudesta. Äidiltään saamansa kirjeen perusteella myös sienillä saattoi olla osuutta asiaan...
Tässä Sulon lapsuudenaikainen ainoa lelunsa.