sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Ensimmäiset Keijut

                                    Keijumetsän rehevässä hämyisässä siimeksessä
                            perhosen siipi koskettaa kastepisaraa niin pientä putoavaa
                                 tuulenhenkäys aikaan saa että kastepisara puhkeaa
                                        kukkaan kovin suureen suloiseen
                           ja kun terälehdet aukeaa se meille ihmeen paljastaa
                                            Sillä kukaanhan ei sitä tiennyt
                                               että keijut hyvin pienet
                                               syntyvät sisällä kukan.

Kurkistus Keijumetsään

                                                       Mitä kuuluu Keijumetsään,
                                                     sinne pääsee nyt kurkistamaan
                                                         eipä vielä paljon uutta
                                                      eivät ole saapuneet Keijut
                                                   Missä lienee piileksivät
                                                   salamaako säikähtivät?
                                      Vuoripuron solinaako jäivät kuuntelemaan?
                                                 Piilopaikkoja on monta
                                                pientä, suurta, verratonta
                                              Sieltä saattaa päivänä jonain
                                                 Keijun kasvot pilkistää
                                                 kunhan malttaa odottaa

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Keijumetsän hämyssä

 Keijujen koti sijaitsee hämyisessä metsän siimeksessä Lummelammen läheisyydessä
 Siellä viihtyvät perhoset, joita alkoi jo ilmestyä paikalle huumaavan kukkien tuoksun houkuttelemina...
Puron vesi solisee alas... jonnekin...
 Metsässä tietysti kasvaa puita...
...ja narutikakita pitkin pääsee ison lehden päälle, jossa keijut voivat ottaa vaikka nokoset.
 Suurimman puunrungon vieressä on salainen ovi, josta pääsee vielä salaisempaan paikkaan, eli keijujen koloon, jossa he kai nukkuvat yönsä, sikäli kuin keijut nukkuvat. Ovi puuttuu vielä, ja kuten kuvasta huomaa, ovesta ei sitten pääse minnekään.
 Ihan kuin olisi oikeassa metsässä. Mutta missä ne keijut viipyvät ja piileksivät?

Keijumetsän Lummelampi

Lähdevedellä on lampi täyttynyt...
Veden laskeminen lampeen jännittikin hieman, koska lammen reunat on liimattu erikeeperillä alustaan. Onneksi vain yksi kohta vuoti ja siitä aikansa vettä lampeen takaisin lapettuani, veden väri muuttui hiukkasen verran vihertäväksi joistain paikoista, mikä oli mielestäni tosi hyvä juttu. Vihreän värin vesi imi itseensä vihermateriaalista valuessaan läpi. Aikansa jäähdyttyään ja lopulta jähmetyttyään vesi jäi kuin jäikin ihan tarkoitettuun paikkaan, eikä hukkaan mennyt kuin teelusikan puolikkaan verran.
Maisemoinnin lammen ympärille toteutti tytär itse.
Kyllä kelpaa keijujen uittaa varpaitaan!

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Keijumetsän rakentamista tyttären nukkikseen


 Tyttäreni on jo pitkään pyydellyt minua valmistamaan hänenkin nukkekotinsa lopullisesti.Saatuani omat 5 taloani suht valmiiksi, ei mieli tehnyt enää jatkaa normikuvioissa...

Makuuhuone siis tyhjeni huonekaluista tyystin...

Halusin jotain aivan muuta kuin tavalliset talot, ja puhuttuani tyttären ympäri, suostui hän tällaiseen muutokseen...

Tässä kaikki on vielä irrallaan ja loput piti hyvin ilmeikkäästi kuvata mitä tekisin...

Jokainen tavara pitää hyväksyttää tyttärelle...
Tämän puun nähtyään, hän muistikin toisaalla talossa olevan keijun, joka halusi heti alkaa kiipeämään narutikkaita...



Lummelampi askarreltiin tyttären kanssa. Kehikkona käytetty ylempänä parissa kuvassa näkyvää kaarikehikkoa joka on kasattu wc-paperirullista. Pohjalle liimattu vesikuva, joka päällystetty kovamuovilla ja laitettu isomman pahvin päälle lammen ympärystän vaativan maisemoinnin vuoksi. Liimojen kuivuttua lampeen lasketaan vesi.