maanantai 13. tammikuuta 2014

Saarenpään Sutenööri-Sulo saa rukkaset!


 Saarenpään Sutenööri-Sulo on vielä kaikille tuntematon (herras)mies...

Kaikki alkoi Madame Mailiksen vuosi sitten joulukalenteristaan saamasta hääpuvusta, jonka lähettäjä paljastui Mailikselle vasta tänä vuonna.




Mailis nimittäin sai tänä vuonna näiden lisäksi tämän:




Kirjeen voi käydä lukemassa Mailiksen kotona...
Sutenööri-Sulo on kärsimättömänä odottanut vastausta Mailikselta ja lopulta saapui suuri paketti, jonka Sulo ensin luuli sisältävän itsensä Mailiksen, mutta ei sentään...
Uskomattoman upea arkku sisälsi kaikenlaista, mm. komean kalukukkaron innokkaalle kosijalle! Tässä vaiheessa Sulo on vielä intoa täynnä luullessaan Mailiksen lähettäneen hänelle tarvekalun  pitkää matkaa varten kohti hyytävää Pohjoista Lappia... Arkussa oli myös käytetyt stringit, sekä tissi-tasselit, joiden tuoksu tuo Sulolle niin elävästi Mailiksen mieleen. Onpahan arkussa myös pesuainetta, mitä Sulo ei ymmärrä ollenkaan, mihin hän sitä tarvitsisi. Eikö Mailis tästä lähtien pesisi hänen vähät vaatteensa kunhan hän pääsisi armaansa luo niin monen ilotaloemännän luona koettujen hetkien jälkeen? Sulo röyhisti rintaansa, olihan hän niin pitkän uran sutenööri, ettei toista heti lähimailta löytyisi! Kyllä hänessä vielä olisi kovasti miestä Mailikselle!
Avattuaan kirjeen ja sen luettuaan, Sulo ei aluksi ymmärtänyt viestiä. Eihän se näin voinut mennä! Eikö Mailis ymmärtänyt parastaan? Naiset ovat kummallisia. Ensin lumoavat ja sitten heittävät kuin rukkasen naulaan! Niinpä niin... Rukkaset!
Sulo lukee kirjettä yhä uudelleen ja uudelleen. Hän tutkii myös tarkasti saamaansa kalukukkaroa ja läheltä pitää etteikö hän sovita sitä itselleen. Onko hän kutistunut vai onko Mailiksen muisti pettänyt?
Vai kenen mitoilla kalukukkaro on oikein valmistettu? Sulo on niin järkyttynyt, että hän kaatuu maahan ja rintaa puristaa... Hetken siinä maattuaan, toteaa kuitenkin ettei saakaan sydänkohtausta. Vanha närästysvaiva se vain on. Mutta niin järkyttynyt Sulo on, ettei hän pääse näyttäytymään ollenkaan!
Mutta sitten...  Kappas, mitä Sulo huomasi... Tuo ps. viimeinen lause saa miehen haltioihinsa... Ehkäpä se Mailis kuitenkin odottaa häntä kylään!! Ehkei kaikki toivo olekaan vielä mennyttä? Ehkä kaikki tämä muu onkin vain naisen logiikkaa - ettei olla liian tyrkyllä ja odotetaan miehen taholta enemmän yritystä? Mitenkähän lienee...?
 

lauantai 11. tammikuuta 2014

Joulukalenterin viimeiset luukut


Otin näistä nyt yhteiskuvan ja huomasin, että muutama esine tuli samaan kuvaan, vaikka ovat jo aiemmin avattuja. Jouluvieraat hieman muuttivat päiväjärjestystä, niin etten voinut laitella kuvia joka päivä. Mutta tässä siis kolmen viimeisen päivän vaihatajat:
22. Lepolan sakki /Madame Lepola
23. Onnelankylän tarinoita/Jossu75
24. Kanelikuja 74/Merja

Lepolasta sain nuo ihastuttavat verhot!  Ne pääsevät  Erikin työhuoneeseen.
Johannalta häkellyttävän kaunis neuletakki. Kiitos! Tämä on niitä taitoja, joita en ole minikoossa alkanut harjoittelemaan. Minulla on niin iso käsiala ja  pienimmät tekeleeni ovat vauvan nuttuja, tossuja yms, joita olen tehnyt. Ihana kun on onni saada näitä muiden tekeminä.
Merjalta sain kellon, jonka saatelapussa oli teksti "tämän kellon kanssa ei tule kiire" ja kelloa tarkemmin katsottuani paljastui mysteeri: viisarit puuttuvat! Tosi hauska!
Lepolasta tuli vielä ylimääräinen yllätys jouluaatolle: nuo kauniit helmistä tehdyt joulukoristeet. Kiitokset Madamelle!  Kukka on aiemmin jo kuuvaamani, pääsi hieman yllättäen tähän kuvaan, mutta on niin hienoa työtä, ettei haitanne vaikka onkin tässä.
 Itse laitoin Lepolaan jouluisia tavaroita.
 Johannalle Onnelankylään meni pesäkaupalla iloista perheenlisäystä.
Samanlainen perhe muutti Merjan taloon.

Kiitos kaikille joulukalenterivaihtooni osallistuneille ja kiitos myös kaikista ihanista yllätyksistä, joita sain!

Laittelen nämä tavarat pikku hiljaa taloihni, jotka pääosin ovat valmiita. Metsäkorven akrtanoon minulla on aikomus tehdä ikkunallinen etuseinä, kuten vitriineihin rakentamissani taloissa on. Materiaalitkin on jo pääosin valmiina. Työaika vain on kortilla... Sain kuitenkin unelmatyön koulutustani vastaaavassa ammatissa toiselta paikkakunnalta eikä haittaa vaikka pitkät työmatkat vievät päivästäni yli 3 tuntia.

Kunhan saan taloni julkisivun viimeisteltyä, mielessäni on eräs juttu mitä yritän alkaa toteutttamaan tyttären nukkekotiin. Saa nähdä, miten tyttö itse suhtautuu. Alustava lupa on jo ainakin yhteen huoneeseen saatu. Mutta siitä lisää myöhemmin!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille, jos täällä satutte piipahtamaan!