perjantai 28. kesäkuuta 2013

Erik lähdössä matkalle

Erikin mieli halasi maailmalle pitkän Kuuralehdon kylässä vietetyn ajanjakson jälkeen. Eihän hän osannut asettua paikoilleen, aina kun meriä oli seilannut niin hyvässä kuin pahassakin. Muutama seikka mietitytti häntä kovasti... Miten hänen siskonsa Emilie pärjäisi Kuuralehdossa Metsäpirtissään ilman hänen apuaan?
 Niinpä Erik tuli ajatelleeksi Madame Lepolalta lahjana saamaansa arkkua... Jos sen luovuttaisi Emilielle, tämä olisi niin hyvillään ja tyytyväinen lahjaansa, ettei edes huomaisi veljensä poissaoloa!
Erik oli saanut runsain mitoin lahjoja, jotka olivat sen verran naisellisia, ettei hänellä itsellään ollut niille käyttöä, mutta talossa jos toisessakin oli naisia, joilla lahjat sopivat ja tällä hetkellä heille oli annettava runsain mitoin muuta ajateltavaa kuin Erikin poistuminen Kuuralehdosta...
Erik katseli kauniita kimaltavia ja erittäin kalliita jalokivikoruja, jotka hän mieluusti olisi antanut lahjana... Niin... Kenelle hän ne antaisi? Fia tietysti piti lahjoa, jotta vaimo ei pitäisi kovin pahan hänen lähtöään. Ikääntyessään Fiasta kun välillä oli tullut hvyin kärkevä huomauttelemaan milloin mistäkin... Mutta molempia koruja Erik ei aikonut missään nimessä Fialle antaa, sillä hänellä oli aikomus mennä tapaamaan Ranskassa asuvaa Liliä ja poikiaan ja Lili jos kuka ansaitsi arvokorun!
Niinpä Erik otti arkun ja muutamia muita sisarelleen valitsemiaan tavaroita ja matkasi Metsäpirttiin Emilien luo. Arkun Erik laski pirtin seinustalle...
...mistä Emilien pieni esikoispoika, Sebastian, sen pian huomasi ja kiipesi tutkimaan arkkua...
 -Äiti, Sebastian huusi, tämä on ihan tyhjä! Ei ole mitään...
- Minä laitan tänne lelut! Poika päätti, kun kukaan ei vastannut hänelle, sillä Erik oli juuri saanut siskonsa kauhistumaan kertoessaan matka-aikeistaan!
Erik tyhjensi  reppunsa sisällön ja antoi Emilielle itse lahjaksi saamansa liinat, tuohikorin, sekä laukun.
Emilie oli huolissaan Erikin aikeista matkustaa Ranskaan, mutta huoli himmeni hänen katsottuaan Erikin tuomia tavaroita.
"Onhan Erik hyvin huomaavainen minua kohtaan", Emilie tuumi."Kai hän on hyvä myös Fialle".
Emilie jäi mietteissään tuijottamaan öljylampun valoa illan hämärtyessä, sillä outo pelko kaiversi hänen sydänalaansa... Tulisiko Erik sittenkään enää takaisin?
Erik oli palannut jo kotiinsa ja pakkasi matkalaukkuaan kiireessä...
 ... kun Fia yhtäkkiä porhalsi huoneeseen...
- Mitä sinä teet? Fia parkaisi. Oletko lähdössä? Erik!
 - Fia..., aloitti Erik, muttei tiennyt mitä sanoisi. Senkö, että hän ikävöi nähdä Liliä ja Ranskassa olevia poikiaan? Senkö, ettei Fia jaksanut viehättää häntä ainaisella pinnallisuudellaan? Vai sen, että hän kaipasi merille, seikkailuun eikä jaksanut istua iltoja kotona mitään tekemättä?
- Fia, minä..., sopersi Erik. Toin sinulle lahjan...
 Samassa Fia näki, mitä miehensä tarkoitti. - Voi hyvä tavaton, Erik! Fia kiljaisi.
 - Voi, Erik, hän jatkoi, tämä on uskomattoman ihana. Sinä olet kultaisin mies maan päällä! Minulle tämä!
Ja Fia riensi halaamaan Erikiä huomaamatta miehensä vaisua olemusta ja jäämättä miettimään sitä, minkä tiesi väistämättömäksi: Erik-puoliso oli lähdössä, mutta vielä tänään ja vielä tämän yön hän olisi kotona ja yksin hänen, Fian...

Ylläri ja palkinto nukkisystäviltä

Onnetar oli suosiollinen ja voitin Tuikun blogissa arvontapalkinnon. Ihan huikea yllätys saapuikin tänään!
Kuvan kopion Tuikun blogista, kun oman kameran akku sammahti ja joutui lataukseen juuri kun olin asetellut tavarat näytille.
1. palkinto
Posti toi toisenkin paketin, josta en tiennyt mitään etukäteen... Lepolan Madame oli lähettänyt arkun, jossa luulin hänen itsensä piileksivän sisällä päästäkseen lomailemaan kanssamme, mutta enpäs Madamea kuitenkaan löytänyt arkusta ;)
Arkku oli vallan ihana, mutta kuva on nyt siinä kamerassa, jonka akku on latauksessa, joten kuva tulee sitten myöhemmin. 
Oikein paljon kiitoksia ilahduttavista paketeistanne!!

torstai 13. kesäkuuta 2013

Kuuralehdon tarina - lopun alkua! Kuvakavalkadi SinisestäHetkestä

Kaikilla tarinoilla on alku ja loppu. Tämä ei ole vielä loppu, sillä aloitan alusta. Siis lyhyesti.
Tämä talo on Erikin ja Fian sekä heidän 5 lapsensa, Samuelin, Juulian, Fannyn, Johanin ja Gretan  koti.
Huoneiden valmistuttua oli aika puuttua talon ulkonäköön. Talo sijaitsee Kuuralehdon kylässä, Pohjan perukoilla, Kuuralehto-nimisen talon naapurissa, jossa asuu Fian äiti Erikin isän kanssa. SininenHetki-nimen talo sai ihan sattumalta, kuten joskus tapahtuu. Kävi nimittäin niin, että tein nukketalooni tilkkupeiton ja näyttäessäni mielestäni sinistä tilkkupeitettä silloin 8 vuotiaallle tyttärelleni, hän sanoin sen olevan vihreä. Tajusin tyttären olevan oikeassa ja myönsin hänelle, että joskus sama asia näyttää toisen silmissä eriltä ja että toisinaan lähellä olevat asiat sävyttävät toisia asioita muuttaen niitä. Tästä olimme samaa mieltä. Se oli meidän Sininen Hetkemme ja siitä talo sai nimensä. Talon nimen vuoksi halusin talon siniseksi, jonka värin se lopulta sai.
Talon kivijalassa sijaitsee Dagmarin pitämä Posti & Putiikki, joka henkii vanhaa aikaa ja pitää kylän elämän vilkkaana.
Se mitä Putiikissa ei myynnissä ole, on tarpeetonta! Putiikin perällä on postitoimisto, jota Dagmar hoitaa kaupan pitämisen ohella.

Tästä pääsee sisälle SiniseenHetkeen.

Sisällä avautuu eteistila, jossa vasemmalla on kylpyhuone ja oikealla roosa sali.

Kylpyhuone ikkunan läpi katsottuna.

 Sali ikkunan läpi.
Vielä ei näy ketään paikalla! Missähän kaikki ovat?
Kylpyhuoneessa näyttääkin olevan Fanny-tyttö...
 josta hän kiiruhtaa rosaan saliin odottamaan muita...
Roosa sali on vieraiden vastaanottopaikka ja sisältää vuosien varrella kertyneitä kalusteita ja omaisuutta, jota Erik on maailman meriltä ja maista hankkinut hieman... hm...kyseenalaisin keinoin, jos niin voi sanoa.
Perhe koolla. Kuuralehdon väki.
Vasemmalla istuu Dagmar sylissään Erikin ja Fian nuorimmainen, Greta-tyttö. Dagmarilla on oma perinnöksi saatu talonsa, Metsäkorven kartano, ihan lähistöllä, jossa hänellä on lapsille myös koulu. Dagmar on Amandan edesmenneen, Herbert-puolison sisko. Herbert oli siis Fian isä. Tarinan alussa Herbert oli sairaalassa, josta hän ei enää kotiin palannutkaan. 
Vasemmalta toisena istuu Amanda, Fian äiti ja lasten mummo vieressään Calle-puolisonsa, joka on Erikin isä ja lasten pappa. Monien mutkien kautta he lopulta tutustuivat, rakastuivat ja menivät naimisiin. 
Pöydän takana seisomassa perheen vanhin tyttö, Juulia, hänestä oikealla seisomassa Johan-poika. Sohvan takana Fia (Sofia) vieressään perheen esikoinen Samuel. Sohvalla istuu isä-Erik, jonka edessä perheen tytär Fanny. 
Tässä yhteydessä täytynee mainita, että vaikka Kuuralehdon tarina loppuu, lähdemme seuraamaan jatkossa hetkeksi Fannyn tarinaa, joka on melkoisen mielenkiintoinen...
Mutta ei mennä asioiden edelle, sillä paljon on vielä kerrottavaa, joten katsellaanpas SinistäHetkeä vielä hetken aikaa.
 Talon kivijalassa sijaitsee Erikille rakennettu huone. Fia halusi miehensä viihtyvän enemmän kotona, joten hän sisusti huoneen siten, kuin uskoi sen Erikiä miellyttävän.
 Seinillä on kuvia Erikin aluksesta. Erik on kaikkien hyvin tuntema merikapteeni...
 Matkoiltaan Erik on haalinut kaikenlaista tavaraa, jotka on sijoitettu huoneeseen...
 Toisinaan Erik pelaa isänsä Callen kanssa biljardia.
Rauhallisempiin hetkiin ja lehtien lukemiseen sekä viinin maisteluun soveltuu tämä takan edusta.
Erikin huoneesta pääsee salaisesta ovesta (joka on aina lukittuna) salaiseen aarteita sisältävään huoneeseen, jonka perällä on ihka oikea aarrekammio. Tänne Erik on kerännyt koko maallisen oamisuutensa, sillä hänellä on merikapteenin roolin rinnalla hyvin toisenlainen persoona. Hänet nimittäin tunnettiin maailman merillä pahamaineisena merirosvona, Kapteeni Punapartana! Hänellä oli hyvät suhteet itseensä keisari Napoleoniin, joka lahjoitti hänelle oman muotokuvansa lisäksi viinitilan Ranskassa sekä kultaa ja aseita. Ne kaikki ovat Erikin hallussa tässä huoneessa, josta siis muulla perheellä, no Callea lukuunottamatta, ei ole mitään tietoa.
Mutta tuleeme näkemään, että tämän huoneen salaisuus paljastuu jollekin perheen jäsenelle ennen pitkää ja sillä tulee olemaan vaikutusta koko hänen elämäänsä... Mikä ei välttämättä ole hyvä asia. Mutta siitä enemmän myöhemmässä vaiheessa...
Talon alimmista kerroksista hypätään ylimpään kerrokseen, jossa on ullakko, minne on työnnetty sivuun tarpeetonta tavaraa. naulakossa näkyy olevan roikkumassa Erikin joppari-takki kymmenine taskuineen. Tätä takkia Erik käytti salakuljettaessaan Ruotsista tavaraa rajan yli Suomeen. Ullakkohuoneeseen on  myös kulkeutuneet perheen lastenvaunut, jotka jäivät lasten kasvettua tarpeettomiksi.
 Koska Erikillä on oma huoneensa talon pohjakerroksessa, Fiallakin täytyy olla oma naisellinen huoneensa. Tässä huoneessa Fia kaunistautuu. Ja sitä hän totta tosiaan tekee usein!
 Ullakkohuoneeseen pääsee vasemmalla olevasta ovesta.
Oikealla olevasta ovesta on käynti vanhempien makuuhuoneeseen.
Mutta ennen makuuhuoneeseen kurkistamista yksi pieni yksityiskohta huoneesta. Kaapin ovessa riippumassa lahjaksi saatu iahstuttava mekko sekä lattialla kaunis lahjalaukku! Pöydällä niin ikään lahjoina saatuja tarpeellisia ja suloisia hajuvesipulloja.
 Pariskunnan makuuhuone on levollinen...
 Erikin puoli...

... yöpöydällä Erikillä on muisto Ranskasta, jossa hän Pariisissa ollessaan tapasi sittemmin lastenhoitajaksi palkkaamansa Lili-ranskattaren. Lilistä tiedämme sen verran, että hän asuttaa Erikin viinitilaa Ranskassa edelleen kahden poikansa Enriquen ja Emericin kanssa. Ei ole sattumaa, että poikien nimet alkavat Erikin nimen kanssa samalla kirjaimella ja muistuttavat muutenkin Erikistä. Ei ole sattumaa sekään, että Eiffel-tornin vastakappale on Lilillä omassa Leijonaritarien linnassaan...
 Kaikesta tästä ei Fia ole tietoinen, tai jos on, hän ei välitä liikoja, sillä tärkeintä Fialle on se, mitä näkyy ulospäin. Hänellä oli taloudellisesti turvallinen olo ja mitäpäs tuosta jos aviomies olikin huikentelevainen!
Aina se mies oli sieltä retkiltään palannut makuuhuoneeseen ja Fian odottavaan syliin!


 Fia oli sijoittanut, moitteeksiko vai muuten vain muistutukseksi, oman äitinsä nuoruudenkuvan makuuhuoneensa seinälle.
 Fian puoli makuuhuoneesta tapansa mukaan täynnä koruja ja vaatteita. Puolisoiden kuvat ovat päässeet sängyn päätyyn. Hääkuvaa tästä pariskunnasta ei kukaan päässyt näppäämään.
Ylimmästä kerroksesta alaspäin tultaessa saavutaan lastenhuoneiden kerrokseen. Perheessä on kolme tyttöä, jotka asuttavat tätä huonetta.
 Lapsilla ei ole puutetta mistään!
 Jo pienestä pitäen he ovat tottuneet saamaan lähes kaiken haluamansa...
 Fia ei ole kovin innokas siivoamaan eivätkä tytötkään oppineet tuota taitoa...
Perheen lapset saivat jostain koiranpennun, joka sekin on ottanut asuakseen tyttöjen huoneen.
 Tyttöjen huoneen vieressä on Johanille sisustettu huone merelliseen tyyliin. Oikealla ovi tyttöjen puolelle. Peräseinällä aukko, josta pilkottaa vanhimman pojan, Samuelin tila (sitä ei oikeasti ole olemassa).

 Johanin huone on täynnä leikkitavaroita sekä hänen isältään saatuja lemmikkejä, kilpikonna ja lisko...

 Johanilla on tapana nukkua riippumatossa vaikka sänky on ihan alapuolella.
Merirosv... eikun siis... merikapteenin pojalla on selvästi houkutusta merelliseen elämään... Vai onko lopultakaan?
Joka tapauksessa ruorin ja kaiteen takaa menee portaikko alempiin kerroksiin...

 Keskimmäinen kerros on eniten perheen käytössä. Ruokasalissa vietetään joulua ja kokoonnutaan muuten vain yhteisiin tuokioihin. Tämäkin huone sai vihdoin ja viimein verhot, joissa on lahjaksi saadut ruusukkeet ja pitsi koristeena.
 Fia keräilee lasisia esineitä ja niitä onkin kertynyt jo muutamia... (maljakot omatekoisia)


 Lipaston hyllyllä on valokuva-albumi perheen jäsenistä.
 Lipaston päällinen on täyttynyt myös suvun jäsenten valokuvista.

Kummallisen hiljaista talossa kyllä on...

Kahvikupponen odottaa pöydällä pölyyntymässä...
 Ruokasalista on käynti keittiöön. Kurkistetaanpas siis sinne!
Mutta ensin poistutaan ruokasalista...
 Kodin sydämen sanotaan olevan keittiössä...
Vaikkei Fia varsinainen kodin hengetär olekaan, kodin keittiö henkii kodikkuutta ja kutsuu perheenjäsenet pöydän ympärille usein herkuttelemaan!
Muiden tilojen tapaan myös tämä huone jää ikkunan taakse...

Näin loppuu SinisenHetken tarina Kuuralehdon kylässä. Mutta kuten aiemmin mainitsin, tarina kokonaisuudessaan ei ihan vielä lopu, sillä sain tietoa eräästä henkilöstä, joka vaatii tarinansa kerrottavaksi.
Tässä kyseinen salaperäinen henkilö, josta kuulemme myöhemmin!