perjantai 25. tammikuuta 2013

Tunnustuksia tulee ja menee!

Ihastuttava tunnustus lennähti Kuuralehdon kyläään useammasta suunnasta!

Malakoffien Anne, Sirkka U Lakeudentie 20:stä sekä Madame Lepola Villa Lepolasta ilahduttivat mukavilla muistamisillaan tällä tulipunaisella sydämellä, joita nyt kiertää minimaailmoissamme ja jonka minäkin sain ihan triplana :)

Tähän saamiseen liittyy nämä ehdot:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, joille haluat tunnustuksen antaa ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogeihinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille tunnustuksen annoit, jakavat sen eteenpäin.

Ja nyt se vaikein osa, sillä niin moni on jo saanut kyseisen tunnustuksen ja itse haluan muistaa sellaista, jolle kukaan ei ole sitä vielä ehtinyt antaa, joten...

Ensimmäinen saaja on: Kalmankuja
Toisena on Insanitorium

Nämä kaksi yllämainittua poikkeavat niin omaperäisellä, persoonallisella tavallaan kaikista muista nukkekodeista, että ihan jännityksellä odottelen aina uusia kuvia!

Kolmanneksi Narina Näpertäjälle jonka blogissa niin ikään ollaan viehätytty mystiikasta 
Neljäs on Annan Miniescape
ja viidentenä tunnustus lähtee  Pientä remonttia blogiin 


lauantai 12. tammikuuta 2013

Metsäkorven kartanon joulu, osa 2 - Metsäkorven kartanon tarina päättyy

Sillä välin kun Kuuralehdon väki kiersi Metsäkorven kartanon huoneissa istui Dagmar hiljaa odottaen ja kuulostellen huoneeseen kantautuvia ääniä talostaan. Hän hihitti hiljaa kuultuaan lasten riemunkiljahdukset ylhäältä ullakolta, jonka oli muuttanut lasten leikkihuoneeksi.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149463_img-0f79226c1764a1b5885365957b9f1cff.jpg
Ruokasalissa odotti jouluateria katettuna. Dagmarin katse kiersi huoneessa. Seinälle hän oli laittanut joululahjaksi saamansa seinävaatteen, joka oli peräisin Havumetsäntien Sirkalta.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149476_img-33bef16f2ee291abc951b75ee865c852.jpg
Huoneeseen Dagmar oli myös kunnostuttanut ullakolta löytämänsä sohvan. Joulukuuseen oli hän laitellut lasten iloksi ylenpalttiset koristelut.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149431_img-9b0c00555e78c849e3e3872cab4ea4ca.jpg
Uteliaisuuttaan hän ei malttanut olla hiipimättä käytävään talossa kuuluvien äänien hiljennyttyä. Hän vilkaisi ovenraosta vielä ruokasaliin. Kaikki näytti valmiilta vieraita varten. Tosin kattolista repsotti, mutta sitä hän ei ehtisi korjaamaan ja liekö niin väliäkään. Talohan oli vanha, hänen lapsuudenkotinsa.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148925_img-1aca2f68119fb47e2eba2a4eb7e37f27.jpg
Dagmar kuuli, kuinka ylemmässä kerroksessa nariseva ovi avattiin. Hän arvasi jonkun olevan menossa makuuhuoneeseensa. Kunkin vieraan piti etsiä ympäri taloa heille tarkoitetut lahjat paikoista, joihin oli arveltu ne kullekin jätetyn.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148891_img-a9817c8354eb65c848b3bb6ea809017e.jpg
Erik meni suoraan Dagmarin makuuhuoneeseen, sillä tähän huoneeseen hänellä liittyi paljon muistoja ajalta, jolloin Dagmar oli löytänyt hänet lumihankeen tuupertuneena ja kuljettanut kotiinsa toipumaan ankaran merellä saadun keripukin aiheuttamalta taudilta. Erik laiva oli jäänyt merelle jäiden saartamaksi ja kuin ihmeen kaupalla oli Erik selvinnyt Pohjan perukoille asti raahaten laivansa arvokkainta omaisuutta, tykkiä, mukanaan. Dagmarin makuuhuoneessa hän oli ollut koko kevään toipumassa taudistaan piilossa Kuuralehdon väeltä ja varsinkin nimismieheltä, joka etsi rikollista ja epäili Dagmarin aivan oikein jota kuta piilottelevansa, tietämättä kuitenkaan kenestä oli kyse. Erik oli menettänyt hiuksensa keripukin seurauksena ja monin vanhoin hyviksi koetuin keinoin oli Dagmar onnistunut istuttamaan hiuksen Erikin päänahkaan jotta hiuskasvusto pääsi leviämään ja peittämään päänlaen kokonaan.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148945_img-7a9249ce7b1df4181bf594d6032bba8b.jpg
Kuten Erik arveli, oli häntä varten jätetty lahja sivupöydän alla hiusten kasvatusta varten hankittujen kaalinlehtien vieressä. Erikiä huvitti nähdä Dagmarin tallettaneen nahistuneet kaalinlehdet, mutta vakavoitui kun mietti, miten paljon Dagmar oli hänen eteensä nähnyt vaivaa. Pöydän alta hän nosti kainaloonsa pronssipatsaan, jonka ymmärsi olevan Dagmarin joulahja hänelle.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149112_img-103287c66ed8b9354e2517e26e615080.jpg
Amanda kiersi taloa ihastellen vanhan talon yksityiskohtia. Hän tunsi kateuden piston mielessään yrittäen häivyttää sen mielestään. Dagmarin talo oli niin paljon isompi hänen omaan taloonsa verrattuna. Eteiset, porraskäytävät ja kaikki, Amanda tuhahti kateellisena. Sillä hänellä itsellään portaikot kulkivat suoraan huoneesta ja kerroksesta toiseen. No, onpahan ainakin vähemmän siivottavaa, Amanda totesi kuin hyvitellen puutteitaan. Yhdessä portaikossa hän huomasi valokuvia kehyksissä. Ovatkohan nämä minulle? Hän mietti. Ketä nämä kuvat oikein esittävät? Kumarruttuaan katsomaan lähempää hän huomasi edesmenneen puolisonsa, Herbertin, lapsuudenkuvia. Nämä taidan antaa Fialle muistoksi omasta isästään.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149058_img-d42e918764b1a1686679494fa4a4605a.jpg
Amanda kiirehti alakertaan ja toiselta porrastasanteelta hän löysi tuolille jätetyn peilin ja enkelikoristeen. Ovatkohan nämä minulle? Hän mietti taas. Mitäs minä vanha akka peilillä teen, hän tuumasi. Pitäköön tämän Fia, joka tykkää itseään peilailla, nuori ja nätti kun on. Enkelikoristekin taitaa joutaa Fian lapsille, minulla ei ole paikkaa johon moisia koristeita laittaisin roikkumaan, mutta Fian tyttöjen huoneeseen se olisi oikein sopiva.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149139_img-2834f836a5ecf34f1e3229eaee0a4026.jpg
Amanda meni keittiöön ja havaitsi hellalla riisipuuron kiehuvan yli.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149085_img-c80dcda3d8de74794d1c38eba6d90df9.jpg
Puuroa hämmentäessään hän päätti lähteä katsomaan, missä Calle ja muut olivat. Eihän hän joulahjoista niin välittänyt. Mitäpä hän, vanha akka, enää joulahjoilla tekisi, sillä eihän hänellä ollut tarvetta mitään saada. Hupsuko minä olen, kun niin muka etsin lahjoja itselleni, hän mietti. Saavat nuoremmat ja lapsukaiset löytää lahjat. Minä en enää etsi, hän päätti puurokattilan äärellä.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148750_img-d45fb7c72e1f8c76e501556fb880b7b0.jpg
Ylhäälle asti oli Fia kavunnut ihan huomaamattaan, sillä suljetut ovet ja yläkerran huoneet olivat saaneet hänen uteliaisuutensa heräämään. Lopulta hänen avattuaan viimeisen mahdollisen oven ylimmässä kerroksessa ja kurkistettuaan sisälle tilaan, hän huomasi tulleensa ullakolle.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148751_img-e48328902b84d07bfc68e811c78d0a76.jpg
Fia tarkasteli katseellaan näkyisikö ullakkohuoneessa mitään, mikä ei sinne kuuluisi.  Hän sai kylmiä väreitä huomatessaan musta pystyyn nostetun arkun mallisen kaapin.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148593_img-2274b40ac108a7bc95aae134e9bca871.jpg
Kaapissa näytti olevan aivan ihmeellisiä aineita sisältäviä purkkeja ja vanhoja valokuvia. Hui, noita minä en ainakaan halua. Tämäpä outoa, hän ajatteli vetäytyen taemmaksi, ei täällä ole mitään..
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148594_img-f200583b5beb581730ef996642fa74db.jpg
Pettyneenä siihen, ettei mitään ollutkaan häntä varten missään päin taloa ja ovea kohti lähdettyään hän huomasi kultakehyksisen taulun nojallaan hyllyä vasten. Oi, tuon minä haluan, hän hihkaisi. Se on ihan varmasti minulle! Laitan sen omaan pukeutumishuoneeseeni, minne se sopii kuin nenä päähän. Ja Fia jäi ihastelemaan taulua pitkäksi toviksi niille sijoilleen.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149203_img-adda66c4bda633c472f1766ef17e2be9.jpg
Calle ja Erik istuskelivat vierassalin pöydän ääressä Amandan pörhältäessä huoneeseen. Callen edessä olivat käsiraudat, joita hän ihastuneena hypisteli. Nyt oli hänelläkin omat käsiraudat, joilla saisi rosvot aisoihin näiden yrittäessä pyristellä pakoon. Kädet lukittuina pakoonpääsyä ei kannattaisi edes yrittää, hän hekotteli Erikille. Erikin edessä pöydällä oli tykin muotoinen viinipullo alustallaan. Tämä on erittäin huomaavaista Dagmarilta, Erik tuumasi Callelle sivellen kädellään pullon sileää pintaa.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149171_img-4649deaca784890fee2fe86fde4520c2.jpg
Amandan katse osui ensimmäisenä sohvalla oleviin tyynyihin. Nuo on varmaan tarkoitettu tuohon, joten en voi ottaa niitä itselleni niin kauniit kuin olisivat myös Kuuralehdon sohvilla.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149249_img-b232ba7e9840c763a0f36e470071a93a.jpg
Hän kiersi pianon luota tarkastellen kaikkea huoneessa olevia tavaroita. Kauniiksi on Dagmar talonsa laittanut, hän tuumi miehille.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149187_img-6026566211591566dd18378b350ba6b2.jpg
Mutta mikäs se tämä on? Hän katsahti pöydälle. Käsiraudat, vastasi Calle luullessaan Amandan ihastelevan omaa joululahjaansa.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149224_img-7964c4ecfa4319e80bf48d88c3f2cda2.jpg
Amandan hypistellessä lahjaansa, se avautui ja sisältä purkautui haitarimuodossa oleva kuvakertomus.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149286_img-20e06833fa9fb7cc45c97d492922a6cb.jpg
Tämä on varmaankin minulle tarkoitettu, Amanda selitti Calle-puolisolleen. Tässä on joulukertomus kuvina, sanoi hän kuvia tarkasteltuaan.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149265_img-325fc60fcc7dbc1f3c653842f66435f5.jpg
Pitäisikö meidän jo lähteä Dagmarin luokse kiittämään häntä kaikesta vaivasta, mitä on vuoksemme nähnyt? Calle totesi vaimolleen.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149566_img-03070784449f416f0f1f11fc709613aa.jpg
Niinpä Calle ja Amanda menivät ruokasaliin, jossa Dagmar hypitteli sylissään Fian ja Erikin nuorinta lasta, Greta-tyttöä, joka pinnisteli sylistä pois päästäkseen.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149531_img-d524a4e2c40f5a07b9afd44671cba5eb.jpg
 Gretaa kiinnosti kovasti joulukuusi ja sen alla oleva värivaloilla kyllästetty pöytä. Aikansa pöytää näplättyään Greta sai kuin saikin yhden pöydässä olevan laatikon avautumaan.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149546_img-569eb72939b4d684a65229f583f6c349.jpg
Äiti! Greta huusi laatikkoon kurkisteltuaan, täällä on jotain tavaraa! Minä löysin!
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149582_img-4da2a9c78168cde897ccc54c5631ffc7.jpg
Fia poimi laatikosta pieniä lasiesineitä. Oi, nämä ovat minulle, hän sanoi. Minä kerään juuri tällaisia. Nämä ovat ihastuttava lisä minun keräilysarjaani. Niin... Greta saa nämä kun kasvaa isoksi, sitten perinnöksi minulta... Hän lisäsi nopeasti muiden katsellessa häntä kulmiaan kurtistellen. Ei pieni lapsi tee mitään lasieläimillä, hän sanoi vielä ikään kuin varmuuden vuoksi. Eihän niillä voi edes leikkiä.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149649_img-1df67c9cc54617a5b104e956fa585b9c.jpg
Eikö jo aleta syömään? Kysyi Johan nuuhkien jouluisia tuoksuja ja kumartuen kohti ruoka-astioita.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149626_img-68f092d69e315ef971a0a893e9a0c423.jpg
Minulla on kova nälkä! Otan paljon kaikkea! Hän kurottautui tarjoamaan lautasta äidilleen ruokaa saadakseen.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149605_img-1c92e49e57254069dcfbf0261def89e7.jpg
Pappa, ei leikkikaluja saa tuoda ruokapöytään, hän sanoi Callelle huomattuaan tämän saamat käsiraudat pöydällä. Callen purskahdettua nauramaan lapsenlapsensa tokaisusta hän päätyi lopulta kiittelemään vuolain sanoin Dagmaria tämän vieraanvaraisuudesta, ja kehoitti kaikkia samaan. Sen jälkeen Kuuralehdon väki syventyi ruuan äärellä kuvailemaan toisilleen Dagmarin talossa näkemiään huoneita ja kehumaan kilpaa saamiaan lahjoja ihan kuten runsasta ruokatarjoiluakin.

Tähän päättyi Metsäkorven Kartanon tarina pääosin. Ja kuten tiedämme, talot eivät koskaan ole täysin valmiita, kuten ei Dagmarin talokaan ihan vielä ollut, sillä porraskäytävät ja muut pienet yksityiskohdat odottavat vielä täydennystään. Jossain vaiheessa saatamme kuitenkin välillä poiketa Dagmarin taloonkin, koskaanhan ei voi edeltä tietää.

Metsäkorven kartano oli Dagmarin hallussa tämän kuolemaan saakka ja koulu jatkui vielä Dagmarin kuoleman jälkeen aikansa, mutta kun kylälle rakennettiin myöhemmin suurempi kyläkoulu monine luokkineen, jäi Dagmarin pieni koulu elämään vain muistoissa ihmisten mielissä ja monissa niin tapahtuneissa kuin keksityissäkin tarinoissa. Sittemmin Dagmarin Tampereella asuva tytär myi Metsäkorven kartanon, koska hänellä ei kaukana Pohjan perukoilla sijaitsevalle talolle mitään käyttöä ollut. Metsäkorven kartano jatkoi näin eloaan eri suvun käytössä, joista emme tiedä mitään. Tämä oli Metsäkorven kartanon ja Dagmarin tarina. Kartanoon jää ikuinen joulu näihin kuviin ja tähän tilanteeseen.
 Kiitos kun seurasit mukana.

Kuuralehdon tarina jatkuu edelleen muiden talojen rakentuessa loppuun. Ja ehkä vielä joskus näemme muutamia kuvia myös Dagmarin talosta.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Metsäkorven kartanon joulu, osa 1

Dagmar oli kuin olikin kutsunut koko Kuuralehdon laakson väen luokseen joulua viettämään.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149450_img-2f82aa7d594d378975030e14df2dd675.jpg
Silti hän istui yksin huoneessaan! Syynä moiseen oli kuitenkin se, että hän oli piilotellut erinäisiä tavaroita taloonsa sinne tänne ja vieraiden oli tarkoitus löytää itselleen tarkoitetut lahjat. Samalla vieraat saivat tutustumiskierroksen hänen talossaan, jossa juuri kukaan ei ollut aiemmin käynyt. Dagmar kun itse ei jaksanut lähteä esittelemään taloa.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148986_img-9089008e698bf2b95cac19e673b005ff.jpg
Fanny, joka on Dagmarin edesmenneen veljen tyttärentytär, riensi portaita alas kohti luokkaa, jossa oletti olevan lahjoja lapsille. Portaikossa hän huomasi kauniin repun. - Oi, hän huudahti yllättyneenä. Dagmar-täti sanoi, että se joka löytää sellaisen tavaran, jonka olinpaikka ei kuuluisi olla siinä missä on, saa pitää itsellään joululahjana löytönsä. Fanny hypisteli reppua. - Tämä varmaan on tarkoitettu lahjaksi, joten minä saan sen koulurepukseni.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148970_img-83354bf186e4062bc042b5a2f917f54d.jpg
Fanny meni luokkaan olettaen siellä olevan paljon lahjoja, mutta kummastuneena hän katseli ympärilleen. - Ei täällä ole mitään uutta..., hän puisteli päätään. Niin, ellei oleta noiden uusien kirjainten olevan lahjoja, mutta ne ovat juuri siinä missä niiden pitääkin, joten ne ovat varmaan tarkoitettu kaikille koululaisille.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149018_img-ce37f8853980721de21ea1313e69a29c.jpg
Fanny muisti yhden huoneen ylemmässä kerroksessa, jota hän päätti käydä tutkimassa. Lattialla hän huomasi tarjottimen, jolla oli karamelleja. - Tämä on ihan varmasti minulle! Huudahti hän innoissaan tietäen kuitenkin joutuvansa jakamaan karamellit kaikkien sisarustensa kanssa.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149034_img-49d84d2dd7c3d7704ba92b761355ba6e.jpg
Vilkaistuaan nopeasti ympärilleen, hän totesi ettei enempää kummallisissa paikoissa olevia tavaroita tainnut olla. Ei ainakaan häntä itseään kiinnostavia, sillä muuten tavaroita oli kuin olikin huoneessa hieman siellä sun täällä. - Dagmar ei nähtävästi osaa pitää järjestystä yllä, Fanny totesi itsekseen lähtiessään huoneesta.

Hän kiipesi portaita ylös uteliaana, mitä saattaisi löytää, sillä koskaan ennen ei hän ollut ullakolla käynyt.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148786_img-8a1c39515e29f6ee6082eab675537597.jpg
Mutta portaiden loputtua, hän näki kummallisen patsaan...
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148706_img-c54090ddfbedcd85077999a91b54ab45.jpg
... ja patsaan vieressä oli aivan kuin - LEIRI! - Voi! Fanny kiljaisi vanhemmalle siskolleen, joka oli tullut huoneeseen ennen häntä. Katso Juulia tätä - oikea intiaanileiri!
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148635_img-bed302b553f2dcc623e3778356c79048.jpg- Täällä on pieni kissanpoikanen, Juulia kuiskasi hiljaa Fannylle. Älä kilju, se pelkää!
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148637_img-22cae46508c459ab9ad24a0ea9b43c0d.jpg
- Voi, mitä kaikea ihanaa täällä on, Juulia huokasi. Emmehän me mitenkään voi ottaa näitä mukaamme!
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148812_img-813dbea14ae4e6ce64a018c685334dcd.jpg
- Katso, Juulia, Fanny hihkaisi, pikkuiset kalusteet. Nämä saa varmaan maalata mieleisikseen. Minä pyydän papalta maalia ihan heti!


http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148834_img-5bebb1926575afaa1671a419c82beaca.jpg
- Katsoppa tuota hyllykköä, Juulia sanoi siskolleen. Se on korkea kuin mikä.
- Niin ja täynnä lapsille tarkoitettuja tavaroita! Fanny innostui. Kirjoja ja tinasotilaat ja peli ja nukke ja - voih!
Emmekö mitenkään voi viedä näitä kotiimme? Hän kysyi siskoltaan.
- En usko, tämä vastasi. Luulenpa, että tämä huone on tarkoitettu täällä leikittäväksi!
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148833_img-f50e8cca498d78301a875b43d3f3e60e.jpg
Huoneesta oli ovi ulos ja Fannyn uteliaisuus ei antanut periksi vaan hän lähti kurkistamaan, mitä oven takaa löytyisi. - Täällä on keinu, hän huomasi.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357148849_img-1020badd5b041d357dd0761ef7ea656b.jpg
- Tämä on kuin sadussa, hän huokasi lopulta.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1357149665_img-7e2535e898eb21aa121156cacc52116e.jpg
- Niin on, vastasi huoneesta pieni Johan-veli, joka oli lumoutuneena istahtanut leikkinsä ääreen.