perjantai 30. marraskuuta 2012

Joulukalenteri 2012

1. Joulukuuta

Joulukuun ensimmäinen oli jännitystä täynnä kun pääsin avaamaan 2 luukkua. Toinen tuli Tiinalta ja toinen Stiinalta :)

http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1354340281_img-91f9b682e3eb46c5da6d7992b1a986ae.jpg
Tiinalta: Upea tarjotin sopivasti joulutarjoiluja varten ja pieni korunosa omiin askarteluihin tai koristeeksi johonkin. Saas nähdä mitä siitä kehkeytyy
Stiinalta: Hienot ajan patinoimat suklaakonvehtirasia sekä Kotiliesi-lehti. Herkkusuut löytävät aina käyttöä suklaalle ja mitäpäs muuta on hauska tehdä kuin suklaa suussa paneutua lehden pariin!
Kiitos teille molemmille mukavasta joulukuun aloituksesta.

Alla kuva omista heille lähettämistäni luukuista. Tämä oli Stiinalle ja Tiina sai melkolailla samanlaisen, luultavasti ainakin, koska minulla ei ole 1. päivän kohdalle muuta kuvaa.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1354381308_img-3314fceb2871685b26be69cb2bc0ce4b.jpg

Ajattelin myös jakaa kanssanne Taimi-mummolta saamani lahjan. Hän oli asiakkaana Päiväkeskuksessa, jossa toimin vastaavana hoitajana. Jaksonsa loputtua hän lähetti minulle kirjalahjan tyttärensä välityksellä.
Kirja sisältää ihania mietelauseita ja elämänohjeita. Eräältä sivulta löytyi tällainen teksti:

Rakasta sitä mitä teet ja tunne, että sillä on merkitystä. Mikä muu voisi olla hauskempaa?

tiistai 27. marraskuuta 2012

Dagmarin kammari


Kauaa ei Dagmar ehtinyt kahvipöydässään istuskella, sillä talon toiset huoneet odottivat samoin ehostusta keittiön tavoin.

http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353957036_img-a50fd63b768de0c9702f128e6e051804.jpg
Keittiön yläpuolella, talon kolmannessa kerroksessa sijaitsi Dagmarin kammari, jonka lankkulattian Dagmar päätti paljastaa ikävän muovimaton alta, joka lattiaan oli jossain vaiheessa remontoitu. Lautoja piti hieman hioa, ja irvistelivätkin niiden raot hieman, kuten vanhojen talojen lattioiden tapana oli. Mutta siitä huolimatta Dagmar piti lautalattiasta enemmän.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353957242_img-52ac89ae14fe5c462c6aee25efe5a207.jpg
Lattian Dagmar lakkasi valkoisella lakalla ja kantoi kalusteet pikimmiten takaisin huoneeseen, sillä aikaa ei ollut hukattavana, niin paljon oli vielä tekemistä. Oli hankittava joululahjat kaikille vieraille, varmistettava ruoan riittävyys,käytävä läpi muutkin huoneet ullakkoa myöten ja teetettävä itselle uusi puku kankaasta, jonka oli saanut lahjaksi.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353957090_img-42fcfcbf2bdf3b483753aa455dc6bb38.jpg
 Dagmar siivosi pikaisesti vanhan liinavaatekaappinsa,
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353957181_img-2e085fc38f956fc5702fc237c7e524ae.jpg
 joka sai jäädä omalle paikalleen huoneen perälle.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353957093_img-6c0fcc70926839859537e3fa74f43546.jpg
 Dagmarin silmä arvioi pitkään miten päin vaatekaappi olisi paremmin edukseen, jos se vanha kulunut kaappi voisi missään asennossa sen paremmalta näyttää. Lopulta hän oli tyytyväinen.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353957177_img-d172d06b41c15b4d8b4d28484793ce16.jpg
Undulaattiparvensa häkin hän antoi myös jäädä huoneeseen, jossa papukaijapariskunta sai lennellä vapaana, toisin kuin undulaatit, jotka mieluummin istuksivat häkkinsä sisäpuolella siitäkin huolimatta, että häkin luukku oli auki ja linnuilla vapaa pääsy huoneeseen. Lienevätkö pelänneet isoja kovaäänisiä siivekkäitä, kun eivät tohtineet vapauteen...
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353957182_img-2871ac2f284828aea2b619001830dcb1.jpg
 Iltaisin Dagmarin tapana oli istuskella keinutuolissaan kuunnellen lintusten sirkutusta ja visertelyä. Se oli hyvin rauhoittavaa ja seurallista.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353957094_img-71498659b715d0942d1d6f95c89936d5.jpg


Silloin Dagmar usein sytytti tulen ikivanhaan nurkassa seisovaan kakluuniin. Lämmöstä hän piti, kuten linnutkin.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353957006_img-814903f4acab24c7cc484b566b5a713a.jpg
Dagmar kantoi lopuksi kukan huoneeseen seinälle kiinnittämänsä taulun alle.Huone kuitenkin tuntui kaipaavan vielä jotain...


http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353957175_img-a90700550d748e4bdadcef38a07c7a9a.jpg
Olisi hyvä olla jokin pienikään pöytä, mille voisi laskea lehden tai vaikka käsityön lopettaessaan neulomisen. Niinpä Dagmar hankki huoneen väreihin sopivan sateenkaaren värisen iloisen pienen pöydän. Sille hän nosti keskeneräisen kutimensa. Jospa vaikka saisi jatkettua kutomista myöhemmin. Sitten kun aikaa olisi.



sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Joulukuuta odotellessa


http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353856983_img-a95715eb8f535e7de01d3dc271e6e171.jpg

Metsäkorven kartanossa Dagmar katseli ikkunasta näkyvää lohdutonta ja loputonta vesisadetta.


Hän muisteli kuinka vuosi aiemmin samaan aikaan kinokset olivat olleet jo puolimetriset. Lunta oli tainnut tulla tämänkin talven osalta edellisenä talvena. Dagmar huokasi.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864601_img-deec7e1e902a331c39cd967c0200acd7.jpg
 Silloinkin hän oli seissyt ikkunan ääressä katsoen jatkuvaa lumisadetta. Talvet Pohjan perukoilla kun olivat aina arvaamattomat.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864718_img-35d483ad85800084931e55f1089581d2.jpg
Paljon oli tekemistä, jos aikoi kutsua koko suvun viettämään yhteistä joulua. Dagmarin keittiön lattia oli odottanut jo kauan saumaamista, mikä sekin oli jäänyt hänen palkkaamiltaan rakennusmiehiltä tekemättä. Kummallista, miten keheenkään ei enää voinut luottaa.


http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864719_img-36c7a7ec6e49dce6fcf000cf2b342798.jpg
 Dagmar otti paistamansa leivän uunista ja päätti ryhtyä työhön. Eihän se laastin levittäminen voinut olla kovin vaikeaa...
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864720_img-6c564ff29740adee9fc890dafc342120.jpg
 Muutama tovi myöhemmin Dagmar oli saanut huoneen tyhjennettyä kalusteista ja laattojen välit loistivat  käsittelyn jäljiltä uutukaisen puhtaina, ja mikä parasta enää ei ollut roskia kerääviä rakoja lattiassa..
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864797_img-db59d5e3beafc3a086fc8a316e4e0cec.jpg
 Työtä vaati myös kalusteiden takaisin kantaminen, mutta aikaahan Dagmarilla oli.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864799_img-6510723219d96589acab9319115aaacc.jpg
 Naulakkoon hän ripusti uudet patalaput, jotka oli lahjaksi saaanut kuten edellisetkin. Amanda puolestaan lahjoitti kälylleen patakintaan. Dagmar huomasi omistavansa myös mattopiiskan. Miten ihmeessä moinen oli unohtunut häneltä kokonaan?
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864804_img-5d9a16f09f4dc1d0d91df182bed036b5.jpg
 Samalla kun saumasi lattian hän saumasi myös hellan takana olevan seinän, jossa tiilien raot olivat jääneet niin ikään käsittelyä vaille.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864922_img-7b4d7af6ac3e22c6112d2dc76e555702.jpg
 Hän katseli aikaansaannoksiaan tyytyväisenä.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864803_img-1cdf84ae498d31648d54e7dacf0743c5.jpg
 Nurkkakaappi ammotti osin tyhjyyttään. Ruokaa oli tänäkin vuonna jostain syystä vähän. Taisivat koululapset tyjentää nälkäisiin vatsoihinsa hänen ruokavarastot.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353865124_img-e7e4cbae0161514cc94fed3978e3a447.jpg
 Dagmar päätti hakea puita ulkoa ja tehdä ison kulhollisen keittoa. Ämpärinkin hän löysi ulko-oven viereltä ja toi sen sisälle. Siinäpä sille oli hyvä paikka tiskialtaan alla, jonne se mahtuikin erinomaisesti.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353865126_img-dbedba2909a859edbbfee6f38551ef0a.jpg
 Dagmar otti keittokulhot esille ja päätti laittaa keittonsa niihin tarjolle, kunhan lapset seuraavan kerran tulisivat.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864925_img-d0467f0772baf39dc478b4bab9cbb521.jpg
 Uusi työtaso alakaappeineen vaikutti erittäin tarpeelliselta, mutta silti Dagmar valmistutti seinälle hyllyn, johon sai lasten ruokakulhot näppärästi esille.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864599_img-379501a05129dae0b1414a7c51ed9d2c.jpg
 Työtasolle hän asetteli  leivonnaisia, joita oli tilannut ja joulukoristeita. Tänä vuonna Dagmar ei aikonut itse valmistaa kaikkia ruokiaan vaan luotti leivonta-ja ruokamestarin apuun, jotta saisi kunnon tarjoilun aikaiseksi.
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864940_img-a94be11541b8c8835c4ce17520ec9e15.jpg
 Aikansa touhuttuaan, hän isttahti pöydän ääreen. Hän laittoi kahvikupit esille kahdelle...
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864935_img-7775d1574429484dc68c33ac20b8d491.jpg
 - Voi, kuinka hupsu olenkaan, hän naurahti itsekseen. Eihän minulla ole seuraa kahvistani nauttimaan...
http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/8/80062/1353864593_img-02a3e15b2a1fbc2fe6de121636a46106.jpg
 Mutta Dagmar päätti, ettei anna sen häiritä iloaan siitä, että oli kuin olikin saanut ihan itse keittiöstään kovin viihtyisän. Nyt kelpaisi vieraiden piipahtaa hänen keittiötään katsomassa!




keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Dagmarin iltapuuhia ullakolla ja vähän muuallakin - Ei heikkohermoisille!

 Dagmarin ylimmän kerroksen porraskäytävä, se ullakolle johtava, oli ollut remonttimiesten työn alla tovin jos toisenkin. Vihdoin ja viimein uusi lattia oli saatu laitettua.
 Illan saavuttua Dagmar riensi katsomaan, miltä tila näyttäisi ja laittoi käytävään uuden uutukaisen mattonsa, jonka oli äskettäin ostanut.
Portaisiin eikä porraskaiteisiin remonttimiehet olleet koskeneetkaan. Dagmar ihmetteli, mahtoiko syynä olla aiemmin sattuneet kummalliset tapahtumat? Mutta Dagmar epäili, sillä eihän ullakolla enää pitäisi mitään outoja asioita sattua...
 Hän päätti kuitenkin tarkistaa tilanteen. Olihan hän aikoinaan tuonut SEN alakertaan, mutta...
 ... oliko jotain unohtunut? Ullakolle miehet olivat samoin laittaneet porraskaiteet putoamista estämään. Huoneessa Dagmar ei havainnut mitään kummallista. Se näytti samalta kuin aina ennenkin.












Perähuoneessa oli röykkiö tavaroita seinän vieressä. Dagmar päätti tutkia koko pinon. Hän siirsi syrjään tuolit ja pöydän...

 
Ja mitäs Dagmar siellä havaitsikaan...
  Hyvin kauan sitten, niin tarinat kertovat, oli eräs venäläinen sotakarkuri saapunut Pohjan perukoille ja rakastunut erään tilallisen tyttäreen, mutta neitosen isä ei ollut alkuunkaan suhdetta hyväksynyt. Niinpä kerrottiin nuoren miehen kadonneen, lähtikö lie suruissaan matkaa jatkamaan, näin arveltiin. Yhtäkaikki, hyvin nopeasti oli kaikki tapahtunut ja kylällä nähtiin yksinäisen neidon kuljeksivan suru silmissään eikä hän enää koskaan kenenkään miehen matkaan lähtenyt. Mutta ei vuottakaan kulunut, kun talon tytärkin oli poissa, kerrottiin hänen lähteneen Norjan maalle yksinään. Joku tiesi kertoa, että olisi ollut pieniin päin lähtiessään, ainakin kovasti pyöristynyt oli tytär ollut. Huhuja ei kuitenkaan kukaan koskaan vahvistanut eikä kukaan tohtinut mennä asiaa talon isännältä kysymään. 
Pöydän sivummalle siirrettyään Dagmar tuijotti sen alta paljastunutta  arkkua. Juuri tuostako hän oli SEN  aikoinaan ottanut...?
 Dagmar riensi vauhdilla alakertaan katsomaan, oliko SE vielä tallella luokkahuoneessa. Ja siellä SE edelleen seisoi juuri, mihin Dagmar oli SEN kiinnittänyt. Sillä SE oli ollut syynä remonttimiesten pakoiluun ja töiden yhtäkkiseen lopettamiseen. SE oli kolistellut ullakolla.
 Dagmar jäi miettimään tilannetta, ja samalla ripotteli muutaman hitusen ruokaa luokkahuoneessa olevassa akvaariossa uiskenteliville kaloilleen.
 Dagmar tujotti SITÄ, joka tuijotti häntä herkeämättä takaisin mustilla silmillään. - Tiedätkös, Dagmar puheli SILLE. Minä en sinua pelkää, eikä sinulla ole tarvetta ketään pelotella. On tosin minun isosisoisoisäni syytä, että olet siinä nyt. Mutta ymmärräthän, minä olin pakkotilanteessa. Jollen olisi laittanut sinua oppimateriaaliksi luokkaan, olisi nimismies voinut epäillä minua sinun murhaamisestasi. Nyt sinun täytyy lopettaa ihmisten säikyttely. Sinua ei haudattu maahan siksi, koska silloin oli tapana ruumiinvalvojaisten pitäminen ja niihin olisi pitänyt saada paikalle sinun omaisiasi, mutta eiväthän silloiset ihmiset osanneet venäjää Pohjan perukoilla. Ja ruumiinvalvojaiset olisivat olleet sinun kohdallasi ruumiinvalvojaiset myös sinut tappaneelle henkilölle. Nyt sinä saat tehdä parhaasi koululaisten oppimisen hyväksi. Se on kohdallasi parasta. Minä käyn tutkimassa, mikä siinä laatikossa oikein kummittelee.
Luurangon olemme tavanneet ensimmäisen kerran täällä (valitettavasti teksti on kuvaton)
Niinpä Dagmar palasi vanhan mustan arkun luo, joka oli ollut luurangon viimeinen leposija ja löysi sen sisältä vanhoja valokuvia. Dagmar uskoi, että kuvat esittivät luurangoksi muuttuneen sotilasparan mielitiettyä, hänen omaa sukulaistyttöään. Paras olisi varmaan ottaa kuvat myös pois arkusta. Jospa luuranko ikävöi kuviaan?
Dagmar keksi ratkaisun, sillä hänellä oli yksi huone ilman kunnollista käyttötarkoitusta. Siitä hän oli ajatellut tehdä koululaisille ruokailutilan ja ullakolta hän löysi sopivat kalusteet huoneeseen, jotka hän päätti siirtää oitis tulevaan ruokailutilaan.
Ullakolla ollut hyllykkö sai myöskin siirtyä käyttöön.
Dagmar suti maalia kaappiin, joka muuttui astiakaapiksi.
Hyllyille hän laittoi astioita, jotka siitä olisi helppo tarvittaessa ottaa käyttöön. Jospa...
...tänä vuonna joulu vietettäisiinkin hänen luonaan?
Dagmar kalusti huoneen nähdäkseen, miltä se näyttäisi. Joulukuusen valossa hän jäi hiljaa istumaan ja ajattelemaan aiempia jouluja, hiljaisia vuosia, jotka olivat ohi lipuneet lähes huomaamatta. Olihan hän toki nykyisin viettänyt joulunsa Kuuralehdon väen kanssa ja kyllähän se oli mukavalta tuntunut. Mutta mitäpä jos hän tänä vuonna yllättäisikin koko Kuuralehdon väen ja järjestäisi joulun omassa Metsäkorven kartanossaan ja kutsuisi sinne kaikki Kuuralehdosta? Ja niin Dagmar ummisti silmänsä tuolilla istuessaan ja saattoipa hän hieman torkahtaakin. Vain hymy kareili hänen huulillaan, nukkuipa hän sitten tai ei.